Etsi
  • Tommi Kanon

Ei ollut vaalimielessä oleva puhe: Linnankosken patsaan lakitus

Päivitetty: huhti 30

Huom! Kyseinen puhe, jonka sain kunniana pitää Linnankosken patsaan lakituksessa,

ei ollut vaalimielessä tehty ja pidetty. Puheeni löytyy Itäväylän Youtube-videolta ajalla 6:48-11:22. Linkki löytyy tästä: https://www.youtube.com/watch?v=3A5ZbbYnuoY



Arvoisa hatutusyleisö.

Kupliva shamppanjalasi siman kuohkean tuoksun täyttäessä nautinnon sieraimet saavat aikaan hymyä, rentoutta ja tunnelmallisuutta. Kuluva vuosi on ollut tavalla tai toisella omanlaatuisen karu. Monologin soidessa etäopiskelun aikana sängyn pohjalta ei ole ehkä edustanut sellaista tulevaisuutta, jota voimme aktiivisesti tavoitella.


Jatkuva epätoivo ja pahoinvointi eivät ole antaneet toivoa paremmasta. Paremmuudesta eiliseen verrattuna. Muumeja on saattanut välillä karata Muumilaaksosta, mutta onneksi ne ovat yleensä palanneet takaisin. Valitettavan monen vintillä ei ole kuitenkaan riittänyt tarpeeksi happea kynttilän liekkiä varten. Silti ajoittain olemme nähneet pieniä valonpilkahduksia sumun keskeltä. Olemme päässeet lähiopetukseen elokuussa ja nyt.


Täten voimme toistaiseksi haudata negatiiviset kokemukset, olotilat ja historiat takamonttuun. Niitä ei tarvitse kaivaa uudelleen ja siirtää näytille museoihin, ellemme katkaise vastuullisuuden kehää. Piikin jos toisenkin saaminen sinetöi yli vuoden ajan tulleet kärsimykset osaksi tuota takamontun hautaa. Foliohattua ei tarvitse nostaa päähän, vaan voimme nauttia elämän iloista vastuidemme ohella - joskin ajoittain puolet kasvoistamme peitettynä.


Arvoisat lukiolaiset.


Voimme jokainen ajautua palvelemaan isänmaata monin eri tavoin - sivistyneen arvokkaasti. Voimme tittelöidä tulevaisuutemme herroin ja rouvin, mutta yksi asia on varma. Varmuus korostuu kun otamme irtiottoja. Irtiottoja velvollisuuksista ja nautimme elämästä. Setelit eivät ole kaikki kaikessa, vaan vasara parempaan.

Ihmisen ei tarvitse myöskään polttaa itseään puhki. Uupumuksen grillaaminen medium plussaksi voi viskata jo heti kättelyssä roskakoriin.


Sen tilalle voidaan ottaa hauskuuden, seurallisuuden ja viihteen. Ei tarvitse olla kylmäsydämellinen kitupiikki vailla tunnetta hauskanpidosta. Irtiotot eivät heikennä ihmistä, ellei niistä tee kuitenkaan liiallisuuksia. Aristoteleen kultainen keskitie palvelee tätäkin ajatusta. Nauttikaamme siis kohtuudella - joka päivä.


Veneen lainehtiessa myrskyssä tukeudumme toisiimme. Elämän aaloista selviää paremmin yhteisöllisyyden avulla. Yhteisöllisyys tarvitsee rinnalleen sosiaalisuuden. Yksin oleminen voi joillekin olla luontaista, mutta joillekin kuitenkin valitettavan yleistä. Kuulumisien kysely ja mukaan ottaminen on yksi tapa vähentää tuota kauheinta ja surullisinta tunnetta - yksinäisyyttä. Henkilökemiat eivät välttämättä aina kohtaa, mutta ihmisarvon kunnioittaminen sen itseydensä takia tulee olla kattokruunun tavoin, esteettisen universaalista.


Olemme jokainen arvokkaita juuri sellaisena kuin olemme. Toinen voi nauttia esiintymisestä suuren yleisön edessä, kun taas toinen voi saada samanlaisen luovuuden tilansa käyntiin leipomalla sokerimunkkeja vappubrunssia varten. Meitä on siis monenlaisia ja sen takia ihmisyys on kiintoisan arvokasta.

Minuus voi muuttua, mutta minuus ei saa kadota ikinä kuin vain luonnollisesti. Torjukaamme siis yksinäisyyttä. Yhdessä. Tehkäämme yksinäisyyden, kiusaamisen ja moraalittomuuden kitkemisestä elämämme tapa. Varsinkin Porvoon kaupungin 675-juhlavuoden kunniaksi.


Arvoisat kuulijat.


Elämä ei ole niin vakavaa. Loppuun on siis hyvä todeta renessanssin ajalta kuuluisa sanonta, jonka kannattaa sisäistää pitäen lähellä ajatuksiamme:

Memento vivere - muista eläväsi!



14 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki